Saattohoidossa ihmisyys kohtaa toisen ihmisyyden
Yksi Hyvinkään seurakunnan lukuisista vapaaehtoistehtävistä on ollut jo kymmenen vuoden ajan saattohoidon parissa. Tällä hetkellä kaksitoista henkilöä toimii vapaaehtoisena tukihenkilönä Hyvinkään sairaalan palliatiivisella- ja tavallisilla osastoilla sekä kotisairaalassa.
Sairaalapastori Carina Lievendahl kertoo, että tehtävään halukkaille järjestetään hyvä koulutus. Ennen sen alkua heidät myös haastatellaan.
– Vapaaehtoiset saavat sairaalapapilta työnohjauksellista tukea kerran kuukaudessa sekä tarvittaessa muulloinkin.
Anita Myllymäki on ensimmäisiä Hyvinkäällä aloittaneita saattohoidon vapaaehtoisia. Hän sanoo, että tehtävässä tärkeintä on saada syntymään yhteys ja luottamus kahden toisilleen tuntemattoman ihmisen välille.
– Jos henkilö pystyy puhumaan, sitten juttelemme asioista, joista hän haluaa. Esimerkiksi kädestä pitäminen ja silittäminen ovat asioita, joita voin tehdä.
Anita Myllymäen mukaan hänen suhteensa kuolemaan on tavallaan yksinkertaistunut sinä aikana, kun hän on tehnyt saattohoidon vapaaehtoistyötä.
– Näen niin, että kuolema on osa elämää ja sitten se jatkuu toisenlaisena.
Myllymäen mielestä jokainen saattomatka lähimmäisen kanssa on arvokas ja ainutlaatuinen.
– Suosittelen tätä tehtävää sellaiselle, joka haluaa kasvaa ihmisenä ja nähdä elämän suuria kysymyksiä.
Seija Alander-Huuhka on päätynyt saattohoidon vapaaehtoistehtäviin mielenkiintoista reittiä. Hän on aikaisemmin toiminut miehensä kanssa hautaustoimistojen alihankkijana.
– Nyt pääsen tutustumaan ihmiseen ja minulla on etuoikeus olla hänen kanssaan elämän viime vaiheissa. Se on valtavan antoisaa.
Alander-Huuhkan mukaan vapaaehtoisen tulee olla tietyllä tavalla tuntosarvet koholla, kun menee potilaan luokse.
– Tunnustelun jälkeen pääsee vähitellen selville siitä, mistä kaikesta saattohoidettava pitää. Siitä keskustelu lähtee liikkeelle. Toki tarvittaessa pitää pystyä kestämään hiljaisuuttakin.
Vapaaehtoinen saattohoitaja arvelee, että tehtävä sopii kaikenlaisille ihmisille, joilta löytyy empatiaa. Omassa elämässä ei saisi olla meneillään mitään kovin kuormittavaa.
– Kuolevan ihmisen tukena olemiseen tavallaan kasvetaan. Pitää ymmärtää se, että minä en ole päähenkilö, vaan tuo lähimmäiseni.
Entinen Hyvinkään seurakunnan diakoniatyöntekijä Tuija Mattila oli jo työuransa aikana suunnitellut, että hän haluaa tehdä eläkkeellä jotakin merkityksellistä vapaaehtoistyötä.
– Kaipasin sellaista tehtävää, joka olisi tarpeeksi haastavaa älyllisesti, henkisesti ja hengellisesti, hän toteaa.
Mattilan mielestä vapaaehtoisena saattohoidossa mukana oleminen on etuoikeus.
– Saattohoidossa ihmisyys kohtaa toisen ihmisyyden. Ollaan oleellisen äärellä ja rooleja ei enää ole, hän kiteyttää.
Hengellisten asioiden esille ottamisessa pitää olla erittäin hienovarainen. Mattila antaa potilaan aina tehdä aloitteen.
– Kristillinen lähimmäisenrakkaus ilmenee siinä, että me vapaaehtoiset olemme paikalla.
Teksti ja kuva Vesa Keinonen, Tuija Mattilan kuva Mattilan arkistosta.
Tulisitko vapaaehtoiseksi? Kysy lisää!
-
Sairaalapappi
Carina LievendahlSairaalapapit
Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti
