Kuka sinä olet nyt
Osallistuin kesällä häihin, missä kuulin mieleenpainuvan hääpuheen. Puhuja toivoi, että pari voisi elää rakkaustarinansa takaperin. Tarina alkoi kultahääpäivästä, jossa juhlittiin pariskunnan pitkää yhteistä taivalta lasten ja lastenlasten kanssa.
Sitten he alkoivat nuortua yhdessä vuosi vuodelta. Ensin nautittiin rauhallisista ja iloa täynnä olevista eläkevuosista. Joka aamu he heräsivät edellistä päivää toimeliaampana. Vuosien edetessä pari nuortui, vahvistui, kokemukset vähenivät ja uteliaisuus kasvoi.
Juonteet hävisivät kasvojen ympäriltä ja hopeanharmaat hiukset tummuivat jälleen. Pian aikuiset lapset olivat taas pieniä, kunnes eräänä päivänä hekin olivat poissa. Hääkuvat katosivat seiniltä. Yhdessä rakennettu koti katosi vähitellen. Yhteinen kieli, lempinimet ja sisäpiirivitsit menettivät merkityksensä. Kunnes vähitellen he huomasivat puhuvansa toisilleen kuin vieraalle.
Eräänä päivänä vastapäätä istui uusi ihminen. Mistä hän unelmoi? Mikä saa hänet nauramaan? Ei tiedä minne elämä heidät vie.
Parisuhteessa on hyvä lähtökohta, että tuntee toisen hyvät ja huonot puolet. Ja silti voi hyväksyä toisen sellaisena, kun tämä on – kaikkine puolineen. Silti alttarilla vierellä seisova ihminen ei välttämättä ole lopullinen versio itsestään.
Elämä muovaa meitä kaikkia. Mitä se on kenenkin kohdalla, sitä on vaikeaa etukäteen tietää.
Kaksi ihmistä ei voi tietää toisistaan kaikkea. Tärkeintä on olla utelias kohtaamaan uusi ihminen ihmisessä, jonka luulit jo tuntevasi. Ja valita hänet yhä uudelleen ja uudelleen.
-
Perheneuvoja
Raili Yli-SaunamäkiPerheneuvonta
