Puhdas lumi
Diakoniatyöntekijä Anna Rauhala
Katselen kylmää lumisadetta ja mietin, mitä on armo. Maisema, joka hetki sitten oli rapainen ja pimeä, kirkastuu ja tuo valoa ympärilleen. Pitkän pimeän syksyn jälkeen on ihana antaa katseen vaeltaa lumisessa maisemassa ja haistella pakkasilman raikkautta. Lumen valoa on kokenut myös Jesaja, joka auttaa meitä ymmärtämään Jumalan armon suuruutta lumen kuvalla: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi.” Vaikka ihminen on miten ravassa itsensä ja pahan kanssa, hän voi päästä siitä valoon.
Talvi antaa muitakin ajatuksia Jumalan uudistavasta armosta. Kylmä lumi antaa suojan maan kasvulle, joka odottaa kevättä. On asioita, jotka painuvat jään alle kypsymään noustakseen jonain päivänä pintaan. Kun sitten kevätaurinko sulattaa jään ja lämmittää vanhan sipulin versomaan, voidaan kokea ihme. Armo tulee vastaan pienissä, mutta suurissa ihmeissä. Miten armollista, että aika kuluu, kipeät asiat ja virheet kypsyvät ehkä uudeksi kukaksi, toivoksi. Raamatussa puhutaan saven muovaajasta ja hänen vallastaan tehdä uusi ruukku. Jumalan rakkaus on suurta armoa, joka lämmittää meidän jäätyneitä kipujamme. Hän voi ottaa jään lämpimään käteensä ja silittää sitä hellästi. Hän lohduttaa myös sanallaan ja lupaa, että saamme jättää kaikki murheemme hänen kannettavakseen. Jeesus itse muistuttaa: ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne.”
Armon saanut kantaa suurta lahjaa. Raamatussa puhutaan toisinaan ihmisistä viestin tuojina, enkeleinä. Armo myös opettaa meitä rakastamaan lähimmäistä ja tekemään hyvää. Jeesus sanoo meille tänäänkin: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”
-
Diakoniatyöntekijä
Anna RauhalaDiakonia
Ikäihmiset, ystäväpalvelu, taidetoiminta
