Olemme toistemme jokapäiväinen leipä
Päivänsankarin merkkipäivää oli valmisteltu kauan ja huolellisesti. Valikoitu maistuvimmat herkut ja pakattu eväskorit. Hankittu juhlitun lempivärin mukaisia ilmapalloja sekä varauduttu kukin ja kynttilöin. Muisteltu, mitkä asiat sankaria erityisesti ilahduttivat ja mitä ei ainakaan kannattaisi juhlapaikalle varata mukaan.
Viiden nuoren aikuisen matka juhlapaikalle saattoi alkaa. Päivänsankari ei yllättyisi, vaikka aivan varmoja ei oltukaan siitä, tiesitkö hän heidän olevan tulossa. Juhlat pidettäisiin ulkona, kuten viime vuosina aina. Oli kesäpäivä ja luonto juhlapaikalla oli rauhallinen ja tyyni, turvallinen. Etsittiin oikea polku.
Tapasin heidät Rauhannummessa hautausmaan kulmalla, riehakkaina ja iloisina – luonnollisesti haikeinakin. Syntymäpäiväsankarin hauta pilkotti jo lähellä. Liian aikaisin katkennut elämä, ainakin ihmisen käsityksellä ajatellen. Ystäville tämä oli paikka, jossa olla häntä lähellä, istua hautakummun nurmella, jutella, olla vähän piknikillä, laskea sydämenmuotoinen seppele ja päästää ilmapallot ilmaan. Niissä oli viestejä Taivaaseen. ”Meillä on niin ikävä, mutta rakas, sydän kauniita muistoja täynnä”. Lauloin heidän kanssaan vähän Red Hot Chili Peppersiä ja Coldplayta sekä Suvivirren. Ne kun olivat osa yhteisiä muistoja.
”On niitä jotka jäävät, ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina”, kirjoittaa Tove Jansson Muumilaakson marraskuussa. Lohduttomuuden ja surun tullessa menetyksen myötä omaan elämään, voi silti löytää syvää merkitystä ja kokea toivon tunteita. Ajattelen, että meillä tänne maailmaan jääneillä on tehtävä toteutettavaksi; olla toisiamme varten. Olla olkapäänä, lenkkikaverina, kuuntelijoina ja kyynelten kuivaajina. Ettei kenenkään tarvitsisi jäädä surun kanssa yksin.
Luterilaisen kirkon pääarkkitehti Martti Luther sanoitti Isä meidän -rukouksen analyysiaan näin: ”Me olemme toistemme jokapäiväinen leipä”. Lutherin lausahduksessa jokapäiväinen leipä tarkoittaa jotakin elintärkeää ja välttämätöntä, jota ilman elämämme olisi kuin kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Ihmiset on luotu yhteyteen toistensa kanssa, olemaan yhdessä, jakamaan elämää sen kaikkine puolineen. Ystävinä, rakastettuina, perheenjäseninä, sukulaisina, kalakavereina, lukupiiriläisinä, naapureina, saman pesäpallojoukkueen kannattajina…
Toisaalta yksinäisyyden tunteen tullen väistämättä välillä hiipien, voimme kuitenkin luottaa rakastavan Jumalan läsnäoloon ja apuun. Hän kantaa vaikeimpien vaiheittemme yli.
Toivon kesäsi keskelle paitsi Hyvän Jumalan siunausta myös merkityksellisiä kohtaamisia, jaettua iloa ja rehellistä, toista arvostavaa puhetta tapahtuvatpa nämä vuorovaikutuksen hetket somessa, kesätorilla tai läheisen kanssa tehdyllä hautuumaavierailulla.
-
Seurakuntapastori
Heidi Kajander-MaavuoriNuorisotyö, Papisto
Oppilaitostyö (Laurea AMK ja toinen aste)
