Siirry sisältöön

Kesä on parasta rippikouluaikaa

Seurakunnassamme järjestetään vuoden aikana parikymmentä rippikoulua. Rippikoulut koskettavat koko seurakuntaa ja henkilökohtaisesti monia meistä. Ohjaamani seurakunnan nuorisokuoron laulajista moni on rippikouluikäinen. Tänä vuonna mieluisia kutsuja rippijuhliin on tullut minulle useita.


Me kanttorit ja muusikot käymme rippileireillä tapaamassa ja laulattamassa nuoria. Minäkin vierailin tänä kesänä kahdella leirillä. Molemmilla leireillä osallistuin ohjaajien pitämiin oppitunteihin, joissa laulettiin teemaan sopivia lauluja. Virsien ja kristillisten laulujen laulaminen nuorten kanssa on tärkeää. Samalla huomasin, että laulamisen lisäksi on todella mukavaa myös opettaa kristinuskon asioita nuorille ja keskustella niistä heidän kanssaan.


Rippileirillä vieraillessani ensimmäinen laulu menee yleensä niin, että kukaan nuorista ei rohkene laulaa kanssani. Ihmeellinen avautuminen ensimmäisen oppitunnin aikana kuitenkin tapahtuu, kun vähitellen koko luokallinen nuoria laulaa innoissaan. Laulu laululta mennään koko ajan vauhdikkaampaan ja kovaäänisemmän suuntaan. Yleensä jossain vaiheessa laulu on muuttunut niin ponnekkaaksi, että laulaminen keskeytyy yhteiseen hyväntahtoiseen nauruun. Viimeksi tällaista tapahtui juuri, kun olimme opetuksessa käyneet syvissä synnin syövereissä. Päivän teemana oli näet synti ja armo. Nauravainen laulu virkisti kaikkia ja muistutti meitä oppitunnin seuraavasta osiosta; armon evankeliumista. Se, jos mikä, on iloinen ja ihana asia. Päivien kuluessa nuorten laulamiseen löytyy tasapaino, jossa ilo ja reippaus saa luontevalla tavalla näkyä ja kuulua.


Leiri-iltana olin uimavalvojana. Nuoret uivat ja saunoivat. Ilokseni havaitsin nuorisoporukan, joka tuli vettä kohti saunasta, kurkku suorana laulaen ja taputtaen: ”Evankeliumi [taputukset], ilosanomamme on, niin on, evankeliumi [taputukset], murtaa vaikka kallion [tosi on]!”


Nuorissa on paljon ilahduttavaa. He ovat fiksuja, ajattelevaisia ja kivoja. He myös todella kuuntelevat mitä puhutaan ja mistä lauletaan. Minulla on tunne, että nykynuoret aidosti kaipaavat kuulla Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Rukoilenkin, että nuoret voisivat aina muistaa Jeesuksen rakastavan heitä.


Tämän sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus puhuu vertauksen talenteista. Tällä kertaa vertauksella ei tarkoiteta talenttiohjelmaan osallistumista, vaan se kertoo, kuinka Jumala antaa meille jokaiselle lahjoja. Hän toivoo meidän käyttävän niitä omaksi kunniakseen ja toisten palvelemiseksi. Katsellessani rippikoulunuoria, ajattelen, miten ihmeellisiä Jumalan lahjoja he ovatkaan. Toivon sydämestäni, että he saavat elää elämäänsä Jumalan lähellä. Jeesuksen kanssa lahjat löytävät oikean paikkansa ja elämän tarkoitus toteutuu.