Rippikoulukesä on täällä taas
Kesän alku tuntuu seurakunnassa aina erityiseltä. Valo lisääntyy, luonto herää täyteen vihreyteensä ja samaan aikaan alkaa myös rippikoulukesä – se hetki vuodesta, jota niin nuoret kuin työntekijätkin ovat odottaneet.
Rippikoulutyöstä vastaavan papin näkökulmasta kesän alussa on jotakin sekä juhlavaa että arkisen kaunista. Omalla kohdallani tähän kesään liittyy myös erityinen sävy: paluu tuttuun kaupunkiin, mutta uuteen tehtävään. Olen asunut Hyvinkäällä lähes koko ikäni, joten talo ja tavat ovat monella tavalla tuttuja – ja silti olen astunut seurakuntaan uudessa roolissa.
Talven ja kevään aikana on valmisteltu leirejä, koulutettu isosia, tavattu nuoria ennakkotapaamisissa ja rakennettu ohjelmia. Tämä työ on ollut käynnissä jo kauan ennen omaa aloitustani, ja olen saanut tulla mukaan siihen vähitellen. Nyt kesän kynnyksellä kaikki konkretisoituu. Nimet muuttuvat kasvoiksi, suunnitelmat kohtaamisiksi ja paperilla olleet aikataulut yhteiseksi elämäksi leirikeskuksessa.
Eräs kesän alun erityisistä tunteista onkin se, kuinka jännittävää on ollut hypätä mukaan kesken prosessin. Rippikoulu ei synny tyhjästä kesäkuun alussa, vaan sen juuret ulottuvat edelliseen syksyyn ja talveen. Kuitenkin nuorille leiri on asia, mikä jää monesti vahvimpana mieleen.
Rippikoululeirin aloitus on nuorille usein jännittävä hetki. Moni saapuu leirille hieman varautuneena ja monin kysymyksin. Miten tulen toimeen muiden kanssa? Millainen ryhmä tästä muodostuu? Onko tämä minun juttuni? Samalla se on täynnä uteliaisuutta ja odotusta. Me työntekijät tunnistamme tämän hetken herkkyyden.
Hyvinkään seurakunnassa rippikoulu on yhteisön yhteinen ponnistus. Mukana on pappeja, nuorisotyönohjaajia, kanttoreita, diakoniatyöntekijöitä ja suuri joukko vapaaehtoisia, erityisesti isosia. Isosten merkitys kesän alussa korostuu. Heidän kauttaan syntyy ilmapiiri, johon jokaisen on helppo astua mukaan. Heidän esimerkkinsä näyttää, että seurakunta ei ole vain instituutio, vaan elävä yhteisö.
Kesän alku muistuttaa myös siitä, että rippikoulu ei ole vain yksittäinen leiri. Se on osa nuoren elämän tärkeää siirtymävaihetta. Monelle se on ensimmäinen kerta, kun pysähdytään isojen kysymysten äärelle, kuten kuka minä olen? Mihin uskon ja mikä elämässä kantaa?
Ehkä juuri siinä on rippikoulun ydin: kesän kirkkaassa valossa avautuu mahdollisuus johonkin uuteen. Ei vain nuorille, vaan myös meille työntekijöille. Siinä hetkessä Kristus on todella läsnä.
-
Rippikoulutyön pastori
Olli TeppinenPapisto
