Hyvinkään seurakunnan historia
Hyvinkään ja sen seurakunnan historia on monien Suomen seurakuntien joukossa sangen nuori.
Vielä reilut sata vuotta sitten Hyvinkää oli emäseurakuntiensa Nurmijärven ja Hausjärven takamaita. Paikkakunnan alku on Helsinki-Hämeenlinna -rautatien rakentamisessa 1850-60-lukujen taitteessa. Hyvinkään seurakunnan vanhinta yhä olemassa olevaa menneisyyttä edustaa kaupungin keskustan pohjoispuolella sijaitseva rautatierakentajien hautausmaa.
Rautatie synnytti uinuvalle kuivalle kankaalle asujaimiston, jossa virisi jo 1880-luvulta alkaen vireää maallikkovetoista hengenelämää. Villatehdas toi Hyvinkäälle 1800-luvun lopulla uutta väkeä ja paikkakunnasta alkoi kehittyä teollisuusyhteisö. Vähitellen kasvavan väestön tarpeisiin tarvittiin kirkkorakennus ja oma seurakunta. Hyvinkään rukoushuone (nykyisin Vanha kirkko) valmistui ja vihittiin käyttöönsä syksyllä 1896. Kymmenisen vuotta myöhemmin (1908) saatiin uusi kalmisto, Puolimatkan hautausmaa. Seurakunta erkani entisistä emäpastoraateistaan omaksi seurakunnakseen 1.6.1917. Ensimmäisenä kirkkoherrana toimi Akseli Renvall (k. 1945).
Jo Renvallin aikana seurakunnan rukoushuone, mutta kirkkona toiminut rakennus koettiin ahtaaksi. Varsinkin sodan jälkeen Hyvinkään kauppala kasvoi huomattavasti, kun paikkakunnalle tuli siirtokarjalaisia ja uutta teollisuutta (mm. VR:n konepaja). Kasvaneen seurakunnan tarpeisiin tuli vastaus pitkähkön odotuksen jälkeen vuonna 1961. Tuolloin kaupungiksi muuttunut paikkakunta sai käyttöönsä uuden kirkon, arkkitehti Aarno Ruusuvuoden kolmiomaisen luomuksen.
Hyvinkään kirkko kohoaa keskellä kaupunkia ja on edelleen Hyvinkään näkyvin ja tunnetuin maamerkki.
Hyvinkään seurakunnan diakoniatyön historiaa
Hyvinkään seurakunnan diakoniatyö on ollut osa paikallista yhteisöä jo yli sadan vuoden ajan. Juuret ulottuvat vuoteen 1918, jolloin ensimmäinen diakoniatyöntekijä aloitti tehtävässään kansallissodan jälkeisessä Suomessa. Diakoniatyön tavoitteena on ollut alusta asti ihmisarvon edistäminen ja konkreettinen apu lähimmäisille – vanhuksille, lapsille, köyhille ja sairaille.
Vuosikymmenten aikana diakoniatyö on kehittynyt ja laajentunut. Alkuvuosina työ painottui kotikäynteihin, ompeluseuroihin ja kerhoihin, joissa autettiin erityisesti vähävaraisia perheitä. Myöhemmin mukaan tulivat erilaiset ryhmätoiminnot, leirit, retket ja yhteistyö muiden järjestöjen kanssa. Diakoniatyöntekijät ovat olleet mukana tukemassa perheitä, järjestämässä kerhoja kehitysvammaisille, vankilavierailuja, mielenterveystyötä sekä maahanmuuttajatyötä.
Diakoniatyön ydin on pysynyt samana: antaa henkistä, hengellistä ja aineellista apua erityisesti niille, joita ei muuten riittävästi auteta. Työ on toteutettu yhdessä vapaaehtoisten, kaupungin ja muiden yhteistyötahojen kanssa. Diakoniatyön merkitys korostuu erityisesti vaikeina aikoina, kuten taloudellisten kriisien ja epidemioiden aikana, jolloin seurakunta on ollut tukena ja auttajana monille
Merkittävät vuosiluvut ja tapahtumat Hyvinkään diakoniatyössä ennen 2000-lukua
1917: Hyvinkään seurakunta perustettiin
1918: Ensimmäinen diakoniatyöntekijä, suntiodiakoni Kalle Uuno Murtola, aloitti työnsä. Hänen tehtäviinsä kuului mm. kirkon puhtaanapito, jumalanpalvelusten järjestyksenpito, kolehdinkanto, kotikäynnit vanhusten luona ja köyhien auttaminen.
1920: Diakonissa Anna Hynninen palkattiin Villatehtaan kanssa yhteisesti. Diakoniatyöntekijät järjestivät ompeluseuroja, myyjäisiä ja yhteisvastuukeräyksiä.
1921: Diakoniatyöntekijät tekivät 2125 kotikäyntiä vuoden aikana, erityisesti köyhille lapsille ja nuorille.
1924: Diakonissa Hanna Kauppinen palkattiin, ja MLL:n Hyvinkään alaosasto rakennutti Suomen ensimmäisen lastentalon.
1930–1940-luku: Nuorisopiiri ja kirkkokuoro järjestivät tilaisuuksia ja keräsivät tavaraa köyhille.
1944: Diakoniatoiminta järjestettiin uudelleen uuden kirkkolain vuoksi.
1945: Ensimmäinen kokonaan seurakunnan varoilla palkattu diakonissa Hilda Paulanto aloitti.
1946: Ompeluseuratoiminta ja joulukeräykset alkoivat.
1949–1952: Ei ollut diakoniatyöntekijää, nuoret hoitivat kotiapupalvelua.
1952: Kaksi uutta seurakuntasisarta palkattiin, diakoniatyö muuttui vakituiseksi.
1955: Kolmas seurakuntasisar palkattiin, työ jaettiin kaupungin alueiden mukaan.
1956: Yleislakko, jaettiin ruokalappuja ja lämmityspuita 200 000 markan edestä.
1957: Kentalan huvila paloi, seurakunta järjesti keräyksen uuden rakennuksen rakentamiseksi.
1960: Diakoniatyöntekijöille saatiin vastaanottotilat, retki- ja leiritoiminta laajeni.
1961: Herusten mökki lahjoitettiin diakoniatyölle.
1963: Neljäs diakoniatyöntekijä aloitti, vanhusten kerhotoiminta alkoi.
1966: Helenenkadulle valmistui seurakunnan asuntotalo ja kerhohuoneisto diakoniatyölle.
1968: Miesten diakoniatyöpiiri aloitettiin, Lapin avustaminen rahana ja viljana yhdessä maatalousjärjestöjen kanssa.
1970–1972: Diakoniapiirit ja pienryhmät, ensimmäinen seurakuntakuraattorin virka perustettiin.
1973: Ystäväpalvelupiiri alkoi kokoontua säännöllisesti.
1978: Diakoniatoimikunnan nimi muuttui Diakonia- ja sairaalatyön johtokunnaksi.
1984: Diakoniatyöntekijöitä oli viisi, pakolaistyö liitettiin diakoniatyöhön.
1985: Kehitysvammaisten ryhmätoiminta vakiintui, sururyhmätoiminta alkoi.
1989: Vapaaehtoisten puhelinpäivystykset alkoivat.
1990: Mummon kammarin toiminta alkoi Vanhassa kirkossa.
1991: Kuudes diakoniatyöntekijä palkattiin, laman vaikutukset näkyivät asiakaskunnassa.
1996: Ruokapankkitoiminta alkoi ja se kesti kolme vuotta.
Lähde: ”Kurjien auttajat ja köyhien ystävät”. Taitekohtia Hyvinkään seurakunnan diakonian historiasta, Tuija Mattila 2022.