Miten rakennamme elämään toivoa toivottomuuden sijaan?
Kirkkoherra Hanna-Leena Kevätsalo-Vuorio
Suomi on yhdeksättä kertaa maailman onnellisin maa, vaikka nuorten usko tulevaisuuteen horjuu. Valtion nuorisoneuvoston julkaiseman Nuorisobarometri 2025 mukaan joka toinen nuori suhtautuu ensimmäistä kertaa pessimistisesti maailman tulevaisuuteen. Vain 17 % nuorista suhtautuu optimistisesi maailman tulevaisuuteen, kun vuonna 2021 osuus oli 39 %. Tutkimuksen mukaan nuoret kokevat entistä enemmän turvattomuutta, joka johtuu muun muassa maailman poliittisesta tilanteesta sekä yhteiskunnassa vallitsevista arvoista ja asenteista. Kun aikuiset kokevat tulevaisuuden epävarmaksi, tämä heijastuu nuorempiin sukupolviin. Onnellisten ja onnettomien ihmisten välisen kuilun kasvaessa, emme rakennakaan yhteistä tulevaisuutta vaan murennamme sitä.
Onnellisuuden jakaminen voisikin olla avain toiveikkaampaan tulevaisuuteen. Pysähdy siis hetkeksi miettimään, mikä tekee sinut onnelliseksi. Elämässä on paljon onnellisuuden hippusia, joita meidän tulisi rohkeasti jakaa. Väitän, että pääsiäisenkin ilo tarttuu, jos sen uskaltaa jakaa.
Yksi Hyvinkään seurakunnan uuden strategian painopisteistä on ”Luomme tulevaisuuden toivoa.” Usko Jumalaan luo toivoa ja vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Meidän aikuisten tehtävä on rakentaa maailmaa lapsille ja nuorille paikaksi, jossa he voivat kokea olevansa onnellisia, turvassa ja luottaa tulevaisuuteen. Yksilökeskeisessä maailmassa ei tarvitse pärjätä yksin vaan tuettuna ja rakastettuna. Toivoa voi ylläpitää sanoittamalla hyviä asioita.
Jeesus ratsasti Jerusalemiin pääsiäisjuhlille onnellisten ihmisten keskelle. Ihmiset hurrasivat, levittivät vaatteita suojaksi pölyiselle tielle ja heiluttivat palmunoksia. Väkijoukkoa yhdisti toivon tunne. He kokivat, että Jumalan lupaama pelastaja oli saapunut. Kuningas, joka vapauttaisi kansan orjuudesta, vapauttaisi ihmiset tasa-arvoiseen ja yhdenvertaiseen maailmaan, ja poistaisi yksinäisyyden ja nälän. Onnellisen väkijoukon keskellä oli tavallisia ihmisiä, joilla oli tavallisten ihmisten murheet. Väkijoukossa seisoi varmasti köyhiä, onnettomia, syrjittyjä ja toivonsa menettäneitä, sillä heitä Jeesus oli elämänsä aikana kohdannut. Väkijoukossa seisoi niin rikkaita, kuin lainoppineita ja paremman elämän saavuttaneita. Hekin kaipasivat jotain uutta elämäänsä – toivoa.
Meitä yhdistää Jeesusta hurraavaan väkijoukkoon unelma paremmasta tulevaisuudesta. Tulevaisuudesta, jossa epävarmuus muuttuu rohkeudeksi unelmoida ja toivottomuus toivoksi. Toivo, jonka Jerusalemiin ratsastava Jeesus toi, oli totta ihmisten sydämissä ja tarttui ympärillä oleviin ihmisiin. Mekin voimme tartuttaa toisiimme toivon siemeniä ja uskoa valoisampaan tulevaisuuteen!
-
Kirkkoherra
Hanna-Leena Kevätsalo-VuorioPapisto, Talous ja hallinto | Pappi
