Kun laulamme seurakunnalle, hoidamme heidän sieluaan
Ei ole seurakunnan toimintaa ilman musiikkia ja laulua. Musiikki voi olla meditatiivista tai se voi tuoda iloa ja energiaa.
Ystävänpäivänä Hyvinkään kirkossa sai nauttia sävelistä ja lauluista, jotka jättivät tunnejäljen jokaiseen kuulijaan. Paikallisten kuorojen järjestämässä tilaisuudessa esiintyi myös Hyvinkään seurakunnan uusi lauluyhtye Walo.
— Olipa siinä valoisaa menoa, totesi tapahtuman juontanut seurakunnan vapaaehtoistoimija Inga-Lill Rajala yhtyeen esittämän, hauskan Minun ystäväni on kuin villasukka -laulun jälkeen.
Walo on kanttori ja kuoronjohtaja Markku Sintosen viime syksynä perustama lauluyhtye. Mukaan valittiin kymmenkunta laulajaa laulukokeen perusteella. Lisää laulajia kaivataan. Suurin puute on tenori- ja bassoäänistä. — Tällä hetkellä laulamme kolmiäänisesti. Ihanne olisi, että joukossa olisi 15–20 laulajaa, Sintonen toivoo.
Walo on esiintynyt Hyvinkään seurakunnan Tuomasmessuissa. Yhtye esittää kevyttä hengellistä musiikkia. Joukossa on myös tavallisia pop- ja iskelmäkappaleita, esimerkiksi Pave Maijasen Ikävä-kappale sopi hyvin pyhäinpäivän tunnelmaan ja Katri Helenan Ystävä ystävänpäivään. Walon laulajat kokevat, että kevyempää hengellistä musiikkia esittävälle ryhmälle on ollut Hyvinkään seurakunnassa tarvetta.
Sintosen mukaan ei ole kirkkoa ilman musiikkia ja laulua. Laulu yhdistää, herkistää tunteille, tuo yhteisöllisyyttä, mutta on myös tärkeä osa liturgiaa. Messuun kuuluvat virret, mutta Hyvinkään seurakunnassa halutaan huomioida myös muut musiikin genret. Olihan laulava kirkko jo Lutherin ajatus.
— Seurakuntalaiset haluavat laulaa, mutta myös instrumentaalimusiikin kuuntelemisella on oma paikkansa. Siinä on tiettyä avaruutta. Musiikki voi olla meditatiivista, tai se voi tuoda iloa ja energiaa. Parhaimmillaan musiikki korottaa jonnekin arjen yläpuolelle, seurakunnan uusi kanttori Atte Tenkanen lisää. Tenkanen kertoo, että Hyvinkään seurakunnan kuorot ovat vahvasti mukana seurakunnan messutoiminnassa, mutta järjestävät myös omia konsertteja ja esiintyvät erilaisissa tilaisuuksissa.
Walo-yhtyeessä laulavan Tiina Valtosen mukaan kirkko on innostava paikka laulaa. — On hienoa nähdä, kuinka seurakunta nauttii musiikista. Birgitta Kokkonen puolestaan korostaa, että kuoro on palvelutehtävä. — Kun laulamme seurakunnalle, hoidamme heidän sieluaan. Joku saa musiikista lohtua, joku toinen rohkaisua. Laululla on merkitystä.
Tammikuun alussa Hyvinkään seurakunnassa aloitti Atte Tenkasen johtama uusi, neljäkymmentähenkinen kamarikuoro Lux Continua. Siihenkin otetaan mielellään lisää laulajia, etenkin tenoreita ja bassoja. — Lux Continua oli ollut suunnitteilla jo ennen kuin astuin virkaani. Kuorolle oli suunniteltu pitkäperjantain jumalanpalvelus ja helatorstain konsertit. Niitä tällä hetkellä harjoittelemme.
Kysymys, saako pitkäperjantain musiikista nauttia, hymyilyttää kanttoria. Hän toteaa, että vanha kirkkolaki 1600-luvulta kirjoittaa; ”pitkäperjantaina pitää kaikki speli pois pidettämän urkuin päältä”. Nykyisin kielto ei ole kuitenkaan enää ehdoton.
Kamarikuoro Lux Continuan ohjelmisto on klassisempaa hengellistä musiikkia. Joukossa on musiikkia 1500-luvun renessanssimusiikkista tähän päivään. Nuotinlukutaitoa ei laulajilta edellytetä, mutta halua kehittyä tässä asiassa kylläkin. —Sisäänrakennettuna oletuksena on, että tässä kuorossa laulajat haluavat kehittyä kohti yhä vaikeampaa ohjelmistoa. Pitkiä kappaleita ei pysty laulamaan ilman nuotinlukutaitoa, Tenkanen kertoo.
Hän haaveilee, että mukaan saataisiin muun muassa romantiikan ajan musiikkia kuten Brahmsia tai vaikkapa Jan Dismas Zelenkan musiikkia, kuten Magnificat tai psalmi In exitu Israel. — Hän oli omana aikanaan merkittävä säveltäjä, muun muassa Bach otti vaikutteita häneltä, ja siihen aikaan Bach oli Saksassa synonyymi muusikolle, Tenkanen sanoo.
Tenkanen johtaa myös Hyvinkään kirkkokuoroa, jossa yhtä lailla keskitytään soivuuteen, kuten kamarikuorossakin.
Teksti ja kuvat: Mia Lagström. Julkaistu Kirkonmäki-lehdessä 1/2026.
